Suomi rimpuilee tällä hetkellä pakkaskauden puristuksissa. Paikoitellen on menty jo viikko yli 30 asteen pakkaslämpötiloissa, tässä meillä Pirkanmaalla vaihteluväli on ollut 24-28 astetta pakkasta. Näin kuuluu aina välillä ollakin, meillä on onneksi edelleen kaikki neljä vuodenaikaa. Mutta kyllä senkin sitten huomaa, että luonto täällä maaseudulla voi laittaa kaikki suunnitelmat uusiksi. Kun on lämpimänä pidettävää rakennuskantaa ja säännöllistä työkoneiden käyttöä, niin pakostakin ajatukset keskittyvät sen hetkiseen toimivuuden varmistamiseen. Ei siinä ajatuskapasiteetti enää oikein riitä strategioiden rakentamiseen ja laskelmien tekemiseen. Enempi kantaa huolta siitä, että tuliko nyt ilmalämpöpumpun pakkasraja vastaan, jäätyykö lantakone tai toimiiko traktorin etukuormaimen hydrauliikka. On myös aika koukuttavaa seurata sähkömittarin lukemien liikettä, kun kilowatti voi maksaa kaksi euroa tunnissa. Maalaisromantiikkaa ja omistamisen ja yrittämisen iloa, sitä se kaikki on.
Ääriolosuhteisiin tai sitten normaalimpaankin vaihteluun pitää osata kriittisiltä osin valmistautua. Sitä kutsutaan riskienhallinnaksi. Näin pakkaskautena koetellaan erityisesti lämmitysjärjestelmiä. Otsikon lause ”Toimivan hakelämmityksen edellytys on toimiva öljylämmitys” on lainaus eräältä eturivin maatilayrittäjältä n. 20 vuoden takaa ja kuvasi minusta hyvin tilannetta silloin, kun hakejärjestelmät eivät vielä olleet niin toimintavarmoja. Varajärjestelmiä piti olla tuolloin ja niin pitää olla nytkin. En millään lailla kiistä vihreän siirtymän välttämättömyyttä, mutta omassa yrityksessäni olen tyytyväinen, kun vanha öljypoltin ja savuttava klapikattila jätettiin paikoilleen, kun päälämmitysjärjestelmiksi vaihdettiin maalämpö ja ilmalämpöpumput. Nyt tammikuun alussa ovat pää- ja varajärjestelmät kaikki käytössä.
Tämän pohdinnan yksi pointti on siis riskienhallinnan merkitys eli sellaista ”entä jos” ajattelua pitää koko ajan harjoittaa. Riskejä on otettava ja uusia asioita otettava käyttöön, se kuuluu yrittämiseen. Mutta kriittisissä kohdissa pitää olla varajärjestelmä ja varasuunnitelma. Toinen tätä kirjoittaessa nouseva pointti on se, että vihreä siirtymä ainakin tässä energia-asiassa tuo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Enkä tarkoita laitemyyjiä vaan huollon ja korjaamisen osaajia. Maaseudulla kullan arvoisia ovat olleet kirvesmiehet, koneenkorjaajat ja putkimiehet. Jatkossa porukkaan saa liittää digiosaajat ja elektroniikka-asentajat. Lisäksi tarvittaisiin henkilöitä, jotka osaavat lukea ja käyttää erilaisia säätö- ja näyttöpaneeleita ja vieläpä ymmärtävät sitä informaatiota, jota niihin jatkuvasti tulee. Voi olla liikaa vaadittu ainakin yhdeltä henkilöltä tai palveluntarjoajalta, mutta uuden tekniikan myötä tulee kysyntää uusille osaajille. Ja epäilen, että tämän uuden tekniikan käyttöönotto on nopeampaa kuin sen vaatima osaamisen kasvu.
Ilkka Raukola
yritystoiminnan kouluttaja
ilkka.raukola(a)syo.fi