Tekoälyä on nyt kokeiltu – mitä olemme matkan varrella oppineet?

Aluksi opetellaan, sitten aletaan keksiä itse

Kevään ja kesän aikana olemme järjestäneet webinaareja ja työpajoja, joissa tekoälyyn on tutustuttu ennen kaikkea tekemällä. Olemme hakeneet tietoa, tuottaneet ja muokanneet tekstejä, ideoineet, tiivistäneet sisältöjä ja kokeilleet tekoälyä viestinnän tukena. Samalla olemme puhuneet turvallisesta käytöstä, tiedon luotettavuudesta ja siitä, mitä tekoälylle kannattaa – ja mitä ei kannata – kertoa.

Ensimmäisillä kerroilla huomio menee helposti itse työkalun käyttämiseen: mistä painetaan, mitä tähän kirjoitetaan ja mitä siltä voi kysyä.

Mutta aika nopeasti kysymykset alkavat muuttua.

Sen sijaan, että mietitään mitä tällä voi tehdä, aletaankin pohtia voisiko tämä auttaa minua tässä minun omassa työssäni?

Minusta juuri siinä tapahtuu yksi tärkeimmistä muutoksista. Tekoäly ei ole enää vain asia, johon koulutuksessa tutustutaan, vaan siitä aletaan etsiä apua omiin tarpeisiin.

Tekoälyosaaminen ei taidakaan olla ensisijaisesti teknistä osaamista

Yksi hankkeen aikana vahvistuneista havainnoista on ollut se, ettei tekoälyn hyödyntäminen lopulta vaadi valtavaa teknistä osaamista.

Paljon olennaisempaa on osata kertoa, mitä tarvitsee, kysyä lisää, arvioida saamaansa vastausta ja käyttää omaa asiantuntemustaan.

Tekoäly voi antaa muutamassa sekunnissa vastauksen, ehdotuksen tai valmiin tekstin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lopputulos olisi sellaisenaan hyvä – tai edes oikea. Ihmisen tehtäväksi jää edelleen arvioida, tarkistaa, muokata ja ennen kaikkea päättää, mitä saadulla tiedolla tehdään.

Oma osaaminen ei siis muutu tekoälyn myötä tarpeettomaksi. Oikeastaan päinvastoin: mitä paremmin itse tuntee asian, sitä paremmin osaa myös hyödyntää tekoälyä.

Kun yhden käyttötavan löytää, alkaa huomata muitakin

Työpajoissa kiinnostusta ovat herättäneet erityisesti viestintään ja sisällöntuotantoon liittyvät mahdollisuudet. Tekoälystä on löytynyt apua esimerkiksi tekstiluonnoksiin, pitkien sisältöjen tiivistämiseen, markkinoinnin ideointiin ja erilaisten näkökulmien etsimiseen.

Mutta ehkä kiinnostavampaa kuin yksittäiset käyttökohteet on ollut huomata, mitä ensimmäisten kokeilujen jälkeen tapahtuu.

Kun tekoälystä saa kerran konkreettista hyötyä, alkaa ympärillään nähdä muitakin tilanteita, joissa sitä voisi kokeilla. Voisiko se auttaa tässä? Entä tuossa? Saisinko tämän tehtyä vähän nopeammin? Voisinko pyytää siitä toisenlaisen näkökulman?

Ja kaikkeen vastaus ei tietenkään ole kyllä.

Sekin kuuluu oppimiseen. Vähitellen oppii tunnistamaan paitsi tekoälyn mahdollisuuksia myös sen rajoja.

Entäs seuravaksi?

Hankkeen toinen puolisko on vielä edessä, ja se on tässä ajassa oikeastaan aika kiinnostava ajatus. Tekoäly kehittyy niin nopeasti, että alkuvuodesta käyty keskustelu näyttää joiltakin osin jo erilaiselta nyt.

Syksyllä jatkamme edelleen samalla käytännönläheisellä otteella, mutta etenemme myös perusteista pidemmälle. Pohdimme tekoälyn hyödyntämistä oman työn ja arjen päätöksenteon tukena ja tutustumme uusiin mahdollisuuksiin, joita kehittyvät tekoälyratkaisut tuovat mukanaan. Myös tekoälyagentit ja niiden mahdollisuudet tulevat vastaan yhä useammin.

Tarkoituksena ei edelleenkään ole juosta jokaisen uuden työkalun perässä. Tärkeämpää on oppia tunnistamaan, mistä voisi olla hyötyä juuri omassa työssä, yrityksessä tai maatilalla.

Jos alkuvuodesta kysymys oli monella ”mitä tekoälyllä oikein voi tehdä?”, ehkä nyt ollaan jo lähempänä kysymystä ”mitä minä voisin tehdä tekoälyn avulla?”

Ja se taitaa olla aika hyvä merkki siitä, että jotain on matkan varrella opittu.