Osakeyhtiö – byrokratiaa vai ei
Maatilan osakeyhtiöittämiskeskusteluissa nousee usein esiin sana ”byrokratia”. Usein käsitys on, että päivittäisen yritystoiminnan harjoittaminen osakeyhtiömuotoisena tuo arkeen paljon enemmän paperihommia, kokouksia, pöytäkirjoja ja muita virallisuuksia.
No, saahan osakeyhtiöstä tehtyä byrokraattisen, jos niin haluaa. Valtaosalla maatilaosakeyhtiöistä arki on kuitenkin huomattavasti suoraviivaisempaa.
Osakeyhtiön hallinto on kevyempää kuin moni luulee
Käytännössä pakollisia vuosittaisia kokouksia on kaksi: hallituksen kokous ja yhtiökokous. Molemmat liittyvät tilinpäätöksen käsittelyyn. Hallituksen kokouksessa hyväksytään tilinpäätös ja tehdään esitys tuloksen käsittelystä. Varsinaisessa yhtiökokouksessa vahvistetaan tilinpäätös sekä päätetään tuloksen käsittelystä.
Joissakin tilanteissa pöytäkirjoja myös tarvitaan. Esimerkiksi investointiavustusta haettaessa osakeyhtiön on toimitettava tukihakemuksen liitteenä pöytäkirja, josta käy ilmi, että hankkeesta ja sitä koskevasta tukihakemuksesta on tehty päätös yhtiössä. Toiminimiyrittäjällä vastaavaa vaatimusta ei ole. Tästä huolimatta kyse ei useimmiten ole merkittävästä lisätyöstä, vaan lähinnä investointipäätöksen kirjaamisesta viralliseen muotoon.
Kun asian tiivistää tähän, ei vuosittainen hallinto kuulosta enää kovin raskaalta. Ainakaan omasta mielestäni kahden kokouksen pitäminen vuodessa ei vielä täytä byrokratiaviidakon tunnusmerkkejä. Lisäksi, jos osakeyhtiötoimintaa harjoitetaan yksin tai perheen sisällä, ei kokousten järjestämisessä pitäisi olla haasteita. Kyse on kuitenkin enemmän siitä, että asiat kirjataan ylös.
Kahden kokouksen pitäminen vuodessa ei vielä täytä byrokratiaviidakon tunnusmerkkejä.
Onko suoriteperusteinen kirjanpito raskas ja turha?
Toinen usein esiin nouseva huoli osakeyhtiöittämisessä liittyy kirjanpitoon. Osakeyhtiö tarkoittaa usein suoriteperusteista kirjanpitoa ja kuukausittaista alv-raportointia, mikä saattaa kuulostaa raskaalta verrattuna toiminimen kirjanpitoon, jossa alv on jaksotettu vuosimenettelyn mukaan.
Todellisuudessa ero ei kuitenkaan ole aina niin suuri kuin äkkiseltään ajatellaan. Moni maatalousyrittäjä toimii jo nykyisellään kuukausittaisessa alv-menettelyssä, jolloin raportointirytmi ei ole uusi tai poikkeava.
Lisäksi kirjanpidon voi osakeyhtiössä ulkoistaa samalla tavalla kuin toiminimelläkin. Harva maatilayritys hoitaa kaikkea taloushallintoaan itse, vaan apuna on yleensä tilitoimisto tai muu taloushallinnon kumppani. Yritysmuodon muuttaminen ei muuta tätä lähtökohtaa.
Suoriteperusteisessa kirjanpidossa on kuitenkin myös omat etunsa. Se tuottaa enemmän tietoa yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja auttaa seuraamaan kannattavuutta, vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta. Moni yrittäjä huomaa vasta myöhemmin, että kyse ei ole pelkästään kirjanpitotavasta, vaan myös paremmasta työkalusta yrityksen johtamiseen.
Kun investoinnit kasvavat ja liiketoiminnan koko kasvaa, muuttuu myös talouden johtamisen merkitys entistä tärkeämmäksi.
Siksi kaksinkertaista kirjanpitoa ei kannata nähdä pelkästään ylimääräisenä hallinnollisena velvoitteena. Parhaimmillaan se on työkalu, jonka avulla yrittäjä saa paremman käsityksen yrityksensä taloudesta ja pystyy tekemään päätöksiä entistä paremman tiedon pohjalla.
Jos suoriteperusteinen kirjanpito hirvittää, on maatalousosakeyhtiöllä myös tietyin edellytyksin mahdollista laatia kirjanpito maksuperusteisena. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tilinpäätöstä varten on tehtävä kirjanpidon oikaisuja, sillä tilinpäätös on laadittava suoriteperusteisena.
Kyse ei ole pelkästään kirjanpitotavasta, vaan myös paremmasta työkalusta yrityksen johtamiseen.
Kannattaako byrokratiaa pelätä?
Sanoisin, että asiaa kannattaa lähestyä toisesta näkökulmasta: entä jos osakeyhtiöittämisen tuomat hyödyt ovat suuremmat kuin sen mukanaan tuoma lisähallinto?
Monelle tilalle osakeyhtiö voi tuoda joustavuutta omistajuuden järjestämiseen, sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun, riskien hallintaan ja talouden johtamiseen. Jokainen tila on kuitenkin erilainen, joten kaikille ratkaisu ei sovi samalla tavalla. Silti päätöstä ei kannata jättää tekemättä pelkästään byrokratiaan liittyvien ennakkokäsitysten vuoksi.
Moni osakeyhtiöittämistä harkinnut yllättyy siitä, kuinka pieneksi hallinnollinen lisätyö lopulta jää. Käytännössä suurin osa tilan arjesta pyörii samalla tavalla kuin ennenkin.
Ennakkoluulot eivät saisi estää kehittämistä. Maatalous on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja jopa viime vuosina. Tilakoot ovat kasvaneet, investoinnit suurentuneet ja liiketoiminnan johtamisen merkitys korostuu jatkuvasti. Aikaisemmin on voitu pärjätä pelkällä käytännön osaamisella, mutta nykyään täytyy jo osata hieman laskeakin.
Siksi myös yritysmuotoa kannattaa tarkastella avoimin mielin. Osakeyhtiö ei ole kaikille tiloille oikea ratkaisu, mutta sitä ei kannata myöskään sulkea pois pelkästään byrokratiaan liittyvien mielikuvien vuoksi.
Lopulta kyse ei ole byrokratiasta, vaan siitä, mikä yritysmuoto palvelee parhaiten tilan tulevaisuutta.
Lopulta kyse ei ole byrokratiasta, vaan siitä, mikä yritysmuoto palvelee parhaiten tilan tulevaisuutta.
Yhtiöittäisinkö maatilani -koulutus on Euroopan unionin osarahoittama kaksivuotinen koulutushanke ajalla 1.9.2025–31.12.2027.
Hanketta toteuttaa Suomen Yrittäjäopisto Hämeen alueella.
