Olen pohtinut paljon arvostusta, arvostuksen kokemusta ja sitä, mikä arvostuksen kokemukseen vaikuttaa. Maatalouden ympärillä tuntuu leijuvan kollektiivinen arvostuksen puute. Monissa keskusteluissa on noussut esiin se, että ruuantuottaja ei saa ansaitsemaansa arvostusta.
Luin vasta uuden tietokirjan arvostuksen psykologiasta, kirjan nimeltä: Minä näen sinut. Kirjan mukaan arvostuksen kokemuksen ytimenä on ennen kaikkea tulla nähdyksi sellaisena kuin on. Arvostusta voi osoittaa sanoin, teoin ja kohtaamisessa. Arvostuksen tarve ja arvostuksen kokemuksen tärkeys ovat ihmiselle sisäsyntyisiä ja ovat yhteydessä ihmisen perustarpeeseen, yhteisöllisyyden kokemukseen.
Arvostuksen kokemus nostaa tutkitusti myös motivaatiota työssä, lisää työssä jaksamista ja suoriutumista. Me kaipaamme arvostusta siitä, mitä me teemme ja keitä me olemme. Maatalousyrittäjät kohtaavat työssään ristiriitaista viestintää ja toimintaa arvostukseen liittyen.
Myös maatalousyrittäjät kaipaavat työstään arvostusta. Arvostetaanko viljelijöiden työtä muualla kuin juhlapuheissa? Onko arvostus muutakin kuin rahallinen korvaus tehdystä työstä? Jos maatalous yleisesti olisi vielä kannattavampaa, kokisivatko kaikki maatalousyrittäjät saaneensa arvostusta.
Osaammeko ottaa vastaan arvostusta ja keneltä me eniten kaipaamme sitä?
Arvostusvaje on suuri syy tyytymättömyyteen ja jopa työpaikan vaihtamiseen. Maatalousyrittäjä ei voi kovin helposti työpaikkaa vaihtaa, mikäli maatilaan on vasta suuresti investoitu ja panostettu. Varsinaisesti työnpaikan vaihdolle ei ole välttämättä tarvettakaan, sillä työ itsessään maatilalla voi tuntua juuri omalta ja sopivalta, mutta silti mieltä kalvaa arvottomuuden tunne ja kokemus.
Arvostammeko sitten itse omaa työtämme maatilalla ja sidosryhmissä? Osaammeko ottaa arvostusta vastaan toisilta? Keneltä oikeastaan kaipaamme arvostusta? Mitä voit lopulta itse tehdä kokeaksesi arvostusta?
Oleellista lienee tunnistaa tarvitsevansa arvostusta. Toisinaan on vaikeaa hyväksyä olla tarvitseva. Arvostuksen tarpeen kieltäminen vesittää hyvätkin aikeet saada arvostusta ja näin arvostava viesti ei tule perille.
Arvostuksen kokemuksen suurin este voikin olla kyvyttömyys ottaa sitä vastaan.
Tuleeko arvostuksen kokemus pelkästään maidon-, lihan ja viljanhintoja nostamalla tai lisätukia saamalla?
Arvostuksen tarve on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat aiemmat kokemukset. Arvostusta voi opetella pyytämään, pyytäminen ei silti tarkoita arvostuksen vaatimista. Vaatimalla ei aitoa arvostusta saa.
Voisiko muutos arvostuksen kokemukseen lähteä meistä itsestä, ihan pienesti. Siitä, miten kohtaamme ja näemme toisemme ja miten otamme vastaan toisten arvostavat sanat, teot ja kohtaamiset.
Laitetaan hyvä kiertämään kohtaamalla toiset ihmiset arvostavasti!
Katariina Kalliokoski
yritystoiminnan kouluttaja
katariina.kalliokoski(a)syo.fi