Kesäloman viimeisinä päivinä jostakin putkahti päähän ajatus, että tuo pitkään käyttämättä ollut pihasauna kaipaisi ulkomaalausta. Kun vielä viime kesän maalausurakoista oli sopivasti säästynyt punamaalia ja pensseleitä, niin tuumasta toimeen!
Tikkailla kiikkuessa olikin sitten hyvää aikaa pohdiskella maatilan rakennusasioita vähän laajemminkin. Vanhan viisauden mukaan yrittäjän pitää usein juosta pysyäkseen paikallaan. Tämä pätee varmaan maatilan rakennusten, miksei koneidenkin kunnossapitoon. Korjaamista, maalaamista ja huoltoa riittää joka vuodelle, jotta paikat pysyvät siistinä ja käyttökunnossa.
Jos ajatusta laajentaa kehittyvän tilan toimintaympäristöön, kasvavat korjausten mittasuhteet ja voidaan puhua jo ylläpitoinvestoinneista. Kyse ei siis ole enää pikku näpertelystä, vaan rakennusten ylläpitoon alkaa kulua merkittävästi rahaa. Keskimääräinen ja suositeltava ylläpitoinvestointien taso toimivalla tilalla tulisi olla ainakin viisi prosenttia liikevaihdosta vuodessa. Esimerkiksi puolen miljoonan liikevaihtoa tekevä maatila tarvitsee vuosittain 25 000-50 000 euroa siihen, että korjataan, huolletaan ja uusitaan tuotanto-omaisuutta. Muussa tapauksessa ns. investointivelka jää rasittamaan tilan tuotantoa.
Maatilan ylläpitoon vaaditaan investointeja joka vuosi.
Budjetoi myös rakennusten ylläpidon vuosikustannukset.
On tärkeätä, että maatilan budjetin laadinnassa osataan ottaa huomioon muiden tuotannontekijöiden ohella rahasumma, jolla ylläpidetään toimintaympäristön nykykuntoa. Asia erikseen ovat sitten laajentamiseen, tuotannon tehostamiseen ja tuotanto-olosuhteiden kehittämiseen tehtävät investoinnit, jotka tähtäävät ennen kaikkea liikevaihdon ja käyttökatteen kasvattamiseen. Maatila on kokonaisuus, joka viestittää olemassaolostaan myös ympäristöönsä olemalla osa tuotantoketjua pellolta kuluttajan ruokapöytään. Kun tuotantorakennukset ja konekanta on hyväkuntoista, kertoo se myös toiminnan luotettavuudesta ja kestävyydestä.
Mikko Lääveri
yritystoiminnan kouluttaja
mikko.laaveri(a)syo.fi