Yhä useampi maatila on sivutoiminen, ja yhä useammin toimeentulo maatilan ohella tulee nimenomaan palkkatöistä. Muutama vuosikymmen sitten ounasteltiin, että sivutoiminen maatilayrittäjyys vähenee, kun sukupolvet vaihtuvat ja että lisämaata tulee paremmin päätoimisten viljelijöiden haltuun.
Minulla ei ole kehityssuunnasta tähän yhteyteen tutkittua tietoa, mutta en usko näin merkittävästi käyneen. Tuntuu siltä, että sukupolvi toisensa jälkeen maatilayrittäjyys jatkuu samalla suvulla. Joku meitä sitoo tähän hommaan. Joku sellainen, joka saa myös tulevat sukupolvet jatkamaan.
Toivottavasti vapaaehtoisesti eikä perinteiden velvoittamana. Lainaus eräästä lehtiartikkelista:
”Jatkan tilanpitoa sivutoimisena. Haluan uskoa, että saamme tuottaa ruokaa jatkossakin. Tilan työt ovat hyvää vastapainoa toimistotyölle.
Ympärillä ovat kauniit kumpuilevat maisemat, on rauhallista, käki kukkuu. Tässä työssä kokee paljon kauniita hetkiä. Ja näkee työnsä tuloksen. Mutta tärkeää on pitää tilan talous hallinnassa. Siinä saa kyllä olla tarkkana. ”
On tärkeää pitää maatila kunnossa
Maatilan yhteydessä palkkatöissä käyminen tuo usein perustoimeentulon yrittäjäperheelle. Palkkatyö tuo sitä tasaista tulovirtaa, joka usein käytetään yrittäjien yksityistalouteen. Ja näin voidaan maatilalta vaatia vähemmän ja maatilan kassaylijäämä voidaan käyttää tilan kehittämiseen eli maatilayrityksen arvon säilyttämiseen tai arvon kasvattamiseen.
Kun yrityksen arvo säilyy tai kasvaa, voi se tulevaisuudessa olla ponnahduslauta merkittävämmille liiketoimille tai ainakin tulevien sukupolvien on helpompi jatkaa ilman merkittäviä korjausvelkoja. Mutta jos maatilan omaisuudesta ei pystytä taloudellisista tai muista syistä pitämään huolta, on harkittava omaisuuden realisoimista. Joko heti itse tai sitten tulevat sukupolvet tekevät sen.
Tappiollisen maatilan pönkittäminen palkkatuloilla on perusteltua vain siinä tapauksessa, että maatilalla on joku edellä mainitun kaltainen tavoite kasvattaa sen arvoa.
Ajankäyttö on haasteellista
Talouden näkökulma on tärkeä, mutta ehkä jopa tärkeämpi on ajankäyttö. Jos maatilayrittäjä on palkkatöissä ja pitää maatilaa, on aika varmaa, että vapaa-ajan ongelmia ei ole. Jos olet turvallisessa palkkatyössä ja olet ottamassa sukutilan haltuusi, älä haaveile kuntosalikorteista ja säännöllisistä teatterikäynneistä. Mutta kuka niitä kaipaakaan, kun hauis kasvaa talikon varressa ja luonto suo jatkuvasti huikeita elämyksiä. Hiukan sarkastisesti sanottu, mutta totta toinen puoli.
Vaatii asennetta ja motivaatiota ja asioiden tärkeysjärjestyksen ymmärtämistä, kun palkkatyöpäivän jälkeen miettii, että olisiko tänään vielä se traktorin huolto, ladon maalaamista, lammasaidan korjaus vai välttämättömien laskujen maksamista.
Maatilayrittäminen on hieno ala
Alkava maatilayrittäjä – mieti tarkkaan, mihin olet ryhtymässä. Ja mieti yhdessä kuvio läheistesi kanssa.
Amerikkalaista gonzo-kirjailija Hunter S. Thompsonia mukaillen: ” Maatilayrittäminen on itsenäistä ja kallista yrittämistä, jossa pankin, viranomaisten ja kaupan tehtävänä on ohjata yrittäjä avioeroa, tapaturmaa, loppuun palamista, tukilomakevirhettä ja konkurssia väistellen kohti työkyvyttömyyseläkettä tai ennenaikaista hautaa. Mutta on alalla huonojakin puolia.”
Ilkka Raukola
yritystoiminnan kouluttaja
ilkka.raukola(a)syo.fi