Ajateltavaa sukupolvenvaihdokseen
Maatilan omistajanvaihdos on iso juttu – ehkä yksi elämän tärkeimmistä. Se voi mennä tosi hyvin, mutta joskus myös venyä, mutkistua tai jäädä kokonaan tekemättä. Useimmille se osuu kohdalle vain kahdesti: kerran ostajana ja kerran myyjänä. Mutta mitä kaikkea siinä pitäisi oikeasti ottaa huomioon sen jälkeen, kun jatkajasta ja ajankohdasta on päätetty?
Ensimmäisenä tulee mieleen ne pakolliset ja tärkeät asiat: oikean kauppahinnan määrittäminen, verotus ja rahoituksen varmistaminen. Näissä ei kannata hutiloida, ja paras neuvo onkin: aloita suunnitteleminen ajoissa. Jos vaikka suunnittelet tilan muuttamista osakeyhtiöksi, niin kymmenen vuotta etukäteen aloittaminen ei todellakaan ole liioittelua. Myös osakeyhtiöittämisen vaikutukset omistajanvaihdokseen tulee olla selvillä ennen yhtiöittämispäätöstä.
Omistajanvaihdos ei ole pelkkä paperipino ja pankkitapaaminen – se on tunneasia, sukupolvien välinen siirtymä ja luottamuksen testi.
Marja Alastalo
Mutta sitten on niitä asioita, joita ei aina uskalleta puhua ääneen – vaikka ne olisivatkin kaikkein tärkeimpiä.
Jatkaja ei halua tai uskalla myöntää omia epävarmuuksiaan tilan hoitamisen suhteen, vaikka tässä vaiheessa se olisikin tärkeää. Olisi hyödyllistä puhua selväksi, missä osa-alueissa toivoisi saavansa vielä apua, vaikka määräysvalta vaihtuukin. Vaikka jatkaja suunnittelisikin tilan toimintaan muutoksia tai uudistuksia, se ei silti tarkoita, etteikö edellisen sukupolven työtä arvostettaisi. Myös tämä olisi hyvä sanoa ääneen.
Luopujan on myös vaikeaa myöntää, että omassa osaamisessa on parantamisen varaa. Ei ehkä ole ollut motivaatiota tarttua uusiin asioihin ja on ns. pudottu hieman kärryiltä. Myös talousasioissa saatetaan antaa ymmärtää olevansa parempia asiantuntijoita, kun mitä oikeasti ollaan. Tämä on huono asia monessa suhteessa, koska jatkaja luottaa saavansa oikeita tietoja. Tällöin esimerkiksi tilan kauppahinnan määrittely saattaa mennä pieleen. Eli myös luopujan pitäisi rohkeasti kertoa omat osaamispuutteensa.
Ja sitten on vielä ne sisarukset. Tilakaupan yksityiskohdista ei välttämättä haluta puhua, koska ajatellaan, ettei se heille kuulu. Mutta avoimuus voi monesti helpottaa monen mieltä – ja ehkä estää myöhempiä väärinkäsityksiä.
Omistajanvaihdos ei ole pelkkä paperipino ja pankkitapaaminen – se on tunneasia, sukupolvien välinen siirtymä ja luottamuksen testi. Kun asiat puhutaan auki, sekä tila että ihmissuhteet säilyvät paremmassa kunnossa myös tulevaisuudessa.
