Miten minusta tuli pukeutumisneuvoja?

Elämäni suola ja sokeri

_{Kuvat ja teksti: Aira Luttinen}

Mielikuvitus ja raamit ovat elämäni suola ja sokeri. Nähdessäni Suomen Yrittäjäopiston pukeutumisneuvojan opinnot Instagramissa mietin, että tuossa on opinnot, jossa voisin yhdistää ne molemmat.

Toki kävin monta kertaa katsomassa sisällöt ja tavoitteet ja mietin syytä, miksi aloittaisin opinnot? Taustalla soi Joan Jettin MrUltimixin mixaus I Love Rock n` Roll, missä kysytään heti ihan alussa, mitä haluaisit tehdä elämälläsi… ja mietin, että miten olisi Suomen Yrittäjäopiston Pukeutumisneuvojan opinnot?  Aina sitä ihminen jonkin asian perusteella tekee päätökset.

Värit, muodot, materiaalit, kestävä kehitys, koko ja esteettisyys ovat asioita, jotka ovat kiinnostaneet minua. Ne kaikki on mahdollista yhdistää myös pukeutumisessa. Annetut tehtävät ja teoriaosuudet muodostavat kehikon, ja niiden pohjalta mielikuvista käyttäen harjoitellaan teorian soveltamista käytäntöön.

Esimerkiksi pitkän naisen vaatetus on kuin saksofonisoolo (esim. Dave Brubeck, Take Five) – monikerroksinen ja mielenkiintoinen. Tämän mielikuvan pohjalta voi alkaa hahmotella kerrospukeutumista. Jonain toisena päivänä inspiraation lähde on aivan jotain muuta – vaikkapa Suomen kauneimmat linnut -kirjasta keikaroiva västäräkki.

Opiskelu tuotti pelkkää iloa. Opinnot oli rakennettu niin, että opiskelija itse voi päättää, mistä moduulista aloittaa. Mutta toisaalta ne ohjasivat aloittamaan vartalon mittaamisesta, sitten siirtymään vartalon analysointiin ja vartalotyyppeihin.

Jouduin tekemään työtä – varsinkin vaatteiden linjat tuottivat harmaita hiuksia, samoin kuin vaatteiden muodot. Pidän siitä, että saan tehdä töitä oppimisen eteen. Toki olisin voinut tyytyä vähempäänkin, mutta se ei olisi minua. Haluan oppia, en vain suorittaa. Näiden kahden asian välillä on huikea ero!

Etikettipukeutumisessa raamit ovat tilaisuus, pukeutuja, aika ja paikka. Rakastan rajoituksia, sillä mieleni tekee alkaa ”rikkoa annettuja rajoja” ja etsiä ulospääsyä – mutta kuitenkin niin, että tehdyt tehtävät auttavat minua eteenpäin opinnoissani.

Ristiriitaista. Toki.

Ongelmanratkaisu on yksi oppimisen edellytys.  Minun on helppo yhtyä Tina Turnerin ajatukseen, että tanssi kuin tanssisit yksin, tee työtä niin kuin et saisi siitä palkkaa ja rakasta kuin et olisi koskaan pettynyt! 

Jos en aina ymmärtänyt tehtävänantoa, saatoin kysyä opettajalta apua. Ystävällisten ja asiantuntevien ohjeiden ja neuvojen avulla pääsin opinnoissani eteenpäin. Opintojen ohessa tutustuin myös Paimion muotiviikkoihin, perjantaina Teamsin välityksellä ja lauantaina ihan paikan päällä. Tapasin siellä myös opettajani ”ihan elävänä”. Ihan huippua!

Nyt kun olen kertonut ystävilleni valmistuvani pukeutumisneuvojaksi, he ovat jo ”varanneet” minun palveluksiani. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin – vaikkapa yhdistellen musiikkia tai kuvataiteita pukeutumiseen. Tänään rokkia, huomenna klassista, ylihuomenna bluesia ja seuraavana päivänä ehkä urkumusiikkia. Ensi viikolla ehkä Vincent van Goghia.

Olen myös aloittanut niin sanotun ”pukeutumisneuvojan harjoituskirjan” luomisen: Inspiraatioksi ja asun raameina ovat talteen ottamani kahviliinat eli servetit. Niiden värit ja muotokieli toimivat asukokonaisuuden reunaehtoina, netistä etsin kokonaisuuteen sopivat, laadukkaat vaatteet asusteineen, kirjaan ne ylös ja piirrän ne Teemu Muurimäen paperinuken päälle (Satakunnan museon näyttelystä hankittu).  Lopuksi väritän kokonaisuuden joko vesi- tai peitevärein tai vaikka vahaliiduilla.

Yritän pysyä uskollisena sekä servettien väreille että mahdolliselle kuvion muodolle, joten saan seikkailla vallan villisti netissä hakemassa juuri oikean väristä ja muotoista vaatetta. Näin tulen tutuksi myös tarjonnan kanssa. Sen jälkeen kuvaan kokonaisuuden, vien sen valokuvapohjaiseen kirjaan ja lisään kokonaisuuteen muutaman kuvan puutarhastani.

Kirjan jaotan 12 osaan eli kuukausiin. Tammikuun teemana ovat talvitakit, helmikuussa ulkoiluvaatteet jne. Olen varannut harjoituskirjan tekemiseen koko ensi vuoden – se on siis sellainen ”välipalakirja”, johon kerään myös mietelauseita – joko omia tai minulle tärkeitä toisten tekemiä.

Ajattelen niin, että kun tietää ja taitaa perusteet, on vapaa menemään eteenpäin: On vapaa elämään elämää, jota on tarkoitettu elämään. Ja ottamaan vastaan kaiken sen, mitä se tuo eteen! David Bowie laulaa (Heroes), että me voimme olla sankareita yhden päivän ajan, mutta pukeutumisneuvojia me voimme olla joka päivä.