Marion Prange kirjoittaa SYOblogissa opiskelijatarinaansa

Miten minusta tuli HR-asiantuntija

Olen ammatiltani lähihoitaja. Hakeuduin yli 20 vuotta sitten pieneen yksityiseen mielenterveyskuntoutujien palveluasumista tarjoavaan yritykseen töihin. Silloin siellä asui noin 45 asukasta ja työntekijöitä oli yhteensä 10. Heittäydyin täysillä hoitotyöhön ja rakastin sitä.

Vaan kuinkas kävikään, yhtäkkiä huomasin tekeväni lähiesimiehen tehtäviä. Yritys oli murrosvaiheessa, omistajat tarvitsivat lisäkäsiä työn organisointiin, ja ilmeisesti minulla oli sopivia ominaisuuksia tarvittavaan tehtävään.

Pidin siitä mitä tein, ja tajusin että minähän olen hyvä siinä. Organisoin töitä hoitajille, pienen ajan päästä suunnittelin työvuorolistoja. Otin vastaan poissaoloilmoitukset ja hoidin sijaisjärjestelyjä. Jossain vaiheessa osallistuin omistajien kanssa työhaastatteluihin, pian tein haastatteluja itsenäisesti, ja hoidin koko rekrytointiprosessin yksin.

”Vaan kuinkas kävikään, yhtäkkiä huomasin tekeväni lähiesimiehen tehtäviä.”

Henkilökohtaiset ominaisuudet ajoivat HR-tehtäviin

Sillä samalla tiellä ollaan edelleen, yli 20 vuotta myöhemmin. Lähiesimiehestä henkilöstövastaavaksi ja lopulta henkilöstöjohtajaksi yli 60 työntekijän yrityksessä. 

Olen miettinyt vuosien varrella, mitkä olivat ne ominaisuudet minussa, jotka ajoivat minut vahingossa henkilöstöhallinnon tehtäviin? Olinhan hoitoalalla, enkä koskaan ollut ajatellut tekeväni muuta.

Uskon nyt asiaa pohdittuani, että organisointikyky, vuorovaikutustaidot, kokonaisuuksien hahmottaminen, rohkeus ja empaattisuus ovat olleet niitä ominaisuuksia, joita minulla oli, ja joita tarvitaan niin hoitotyössä kuin henkilöstöhallinnon tehtävissäkin.

Siis niitä perimmäisiä hyviä ominaisuuksia, joita henkilöstöhallinnon (ja hoitoalan) työssä ilman ei pärjää. Olemmehan ihmisten kanssa tekemisissä kaikki päivät.

Itseoppinut kaipaa myös tietojen päivittämistä koulutuksen kautta

Minä olen itseoppinut työssäni. Kävin henkilöstöjohtamisen erikoistumisopinnot silloin ihan alussa, ja joitain pieniä kursseja, mutta siinä kaikki.

Pakko myöntää, että työ on ollut intensiivistä ja ajoittain hyvinkin stressaavaa. Siihen yhdistettynä perhe-elämä ja välillä hyvinkin kuormittavat ajat tiukkojenkin päätösten ja tilanteiden kanssa työssä, on johtanut siihen, ettei ole ollut aikaa ja resursseja kouluttautua alalle.

Halua olisi kyllä ollut, mutta paukut eivät ole riittäneet kaikkeen.

”Halua olisi kyllä ollut, mutta paukut eivät ole riittäneet kaikkeen.”

Koulutukseen oppisopimuksella

Yrityksemme meni myyntiin reilu pari vuotta sitten, onneksi kuitenkin saman suvun omistukseen nuoremmille, eli pysyimme yksityisenä pienenä toimijana edelleen.

Sitä myöden organisaatioon tuli muutoksia, ja minun tehtäväni vaihtuivat lähijohtamisesta henkilöstöjohtajan tehtäviin. Tämä toi tehtäviini kevennyksiä sen verran, että aloin miettimään pitäisikö mennä kouluun päivittämään tietoja ja omaa osaamistani.

Oli ihanaa huomata, että päässäni alkoi olla tilaa ja energiaa muullekin kuin vain suorittamiselle ja päivästä toiseen selviytymiselle.

Ajatus koulusta muhi päässäni, ja reilu vuosi organisaatiomuutoksen jälkeen löysin kuin ihmeen kaupalla ilmoituksen liiketoiminnan erikoisammattitutkinnosta. Minusta tulisi HR-asiantuntija.

Hakeuduin koulutukseen oppisopimuksella. Minua jännitti, jaksanko, osaanko, olisiko aikaa tarpeeksi kaikkeen.

”Minua jännitti, jaksanko, osaanko, olisiko aikaa tarpeeksi kaikkeen.”

Verkko-opinnoilla vapautta opiskella silloin, kun itselle sopii

Kaikki pelkoni olivat turhia. Verkko-opiskeleminen antaa suuret vapaudet opiskella silloin kun itselle sopii ajasta ja paikasta riippumatta.

Mutta mikä parasta, tässä noin puolessa välissä opiskeluja on ollut huomata, että asiat, joita kursseilla on käyty läpi ovat käytännössä niitä, mitä olen jo vuosia tehnyt omassa työssäni.

Olen saanut ikään kuin kirjoitetuksi tekemiseni, sanoittanut sen mitä osaan ja teen päivittäin, ja missä olen parhaimmillani. Ja saan kaupan päälle vielä tutkintodistuksen, eli en voi kuin voittaa tässä.

Totta kai olen myös oppinut uusiakin asioita, ja saanut kasapäin hyviä linkkejä ja materiaaleja työhöni käytettäväksi.

”Kaikki pelkoni olivat turhia.”

Koulutuksen kautta vahvistusta unelmatyön arkeen

Tällä hetkellä päiväni täyttyvät palvelussuhdeasioiden hoitamisesta, rekrytoinnista, yrityksemme kulttuurin kehittämisestä, työnantajamielikuvan rakentamisesta, työntekijöiden vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien sekä palkitsemismenetelmien kehittämisestä.  

Olen tiiviissä yhteistyössä johtoryhmän kanssa ja vaikutan henkilöstösuunnittelulla yrityksemme strategian ja tavoitteiden toteutumiseen.

Teen unelmatyötäni, johon olen ajautunut vahingossa, ja johon nyt olen saanut tarvitsemaani vahvistusta koulutuksen myötä. Osaan ja olen hyvä siinä mitä teen.

”Teen unelmatyötäni, johon olen ajautunut vahingossa, ja johon nyt olen saanut tarvitsemaani vahvistusta koulutuksen myötä.”

Marion Prange
henkilöstöjohtaja
Hoitokoti Peltola Oy

Marion Prange, HR-asiantuntija

Marion Prange opiskelee kohti liiketoiminnan erikoisammattitutkintoa HR-asiantuntijan verkko-koulutuksen kautta.

Arkistot