”Kuponki sisään Härmään ja rapido vastaus opistolta”
Jos tuota päivää nyt jälkeenpäin kelaa, niin olihan siinä itsekin yhtäkkiä todella kujalla. Toisena päivänä 26.3.2020 boogie ei ollut enää pelkkä nolla vaan buli pakkanen. Kun nyt yrittää paketoida niitä fiiliksiä, mitä silloin oli niin ei enää pääse mitenkään samaan mielentilaan.
Ripurapu, kaikki omat duunit lähtivät lauluun saman tien. Ensimmäisen kuukauden mä kiskoin himassa pyjama päällä keittoa. Sitten lamppu syttyi ja lähdin kohti suuntaa, missä voisin yrittää kehittää itseäni.
Voidaan kai rehellisyyden nimessä myös todeta, että kun on giftiksessä upean böönan kanssa, ei sitäkään rallia halua päättää hyppäämällä itse katuojaan.
Ripurapu, kaikki omat duunit lähtivät lauluun saman tien.
Olen koulutukseltani muusikko, freelancer -poppari ja +1500 keikkaa takana.
Kyllästyin keikkailuun jo ajat sitten ja ajauduin sitten ohjelmatoimistojen palvelukseen. Oman opitun ja omaksutun tiedon kautta palkanlaskijaksi, soppareiden vääntäjäksi, murheiden kuuntelijaksi, tuottajaksi ja ns. yleisjampaksi. Ongelma on vaan se, että kukaan muu ei hiffaa asioita mitä mä klaaraan. Paitsi omat frendit ja tutut toimistot.
Missä ongelma, siellä Google ratkaisee. Ei muuta, kun nettiin. Googlaamalla ajauduin Suomen Yrittäjäopiston nettisivuille. -Lue itsellesi liiketoiminnan perustutkinto, hehkutti kutsuva mainos. Jaahas?
JES! Tämähän on hyvä idea! Kuponki sisään Härmään ja rapido vastaus opistolta. TERVETULOA!
Kuponki sisään Härmään ja rapido vastaus opistolta. TERVETULOA!
Oli niin kliffaa yhtäkkiä saada jotain puuhaamista tyhjiin päiviin.
Ensimmäinen isku. En mä sitten ihan kaikkea ollutkaan ottanut aiemmin haltuun. Sai siinä jumpata, mutta niin liiketoiminnan perustutkinto kuitenkin lusittiin valmiiksi.
Koska pattereissa oli vielä virtaa, kysyin opistolta, saako nakuttaa ja duunata vielä liiketoiminnan ammattitutkinnon? Sehän kävi myös. Mä veikkaan, että jos ei olisi ollut humpuukibisneksen lockdown, niin vaikeaksi olisi mennyt.
Koska aikaa oli, materiaalit olivat hyvät ja aina jos oli oma ajatus ihan skutsissa, pysty kysymään ja sai jeesiä ongelmakohtiin. Näin opiskelutkin etenivät.
Mä luin taloushallinnon erikoistilanteita ja usein ne vastaukset ovat, joko ihan oikein tai täysin väärin. Sekin purjehdus kuitenkin meni sitten maaliin kymppiplus.
52-vuotias poppari, joka on tehnyt paljon aiemmin taloushallinnon duuneja, on nyt saanut siitä myös spettarit handuun: Liiketalouden ammattitutkinto + Liiketalouden perustutkinto. Vaikka ei tässä missään pursiseurassa olla koskaan oltu, ovet alkavat nyt kuitenkin aukeamaan myös uusille toimialoille.
Mahdollisuudet uusiin duuneihin ovat nyt aivan eri tasolla, kun ne olivat kaksi vuotta sitten.
Vaikka ei tässä missään pursiseurassa olla koskaan oltu, ovet alkavat nyt kuitenkin aukeamaan myös uusille toimialoille. Mahdollisuudet uusiin duuneihin ovat nyt aivan eri tasolla, kun ne olivat kaksi vuotta sitten.
Nyt ei kaduta. Itsetunto kasvoi.
Enemmän tässä on kiitollinen fiilis siitä, että onneksi haastoi itsensä, oli rohkea ja tarttui mahdollisuuteen. Suomen Yrittäjäopiston minulle tarjoamasta avusta ja mahdollisuudesta, tulen olemaan aina kiitollinen. Häntä pystyyn ja blosista kohti.
Jos toisen kerran sama tilanne tulee eteen, teen saman uudestaan. Niin hyvältä se nyt tuntuu onnistuminen aikuisiällä opiskeluissa.
Pasi Lehtinen
Taka-Töölö, Helsinki